Serena Malfi (Dorabella) voittaa Coney Islandin Cosi Fan Tutissa.Marty Sohl / Metropolitan Opera Eilen syrjäytetty Metropolitan Opera -kapellimestari James Levine nosti kanteen entiseen taiteelliseen kotiinsa, väittäen että hänen irtisanominen seksuaalisesta väärinkäytöksestä oli vain savunsuoja pitkäaikaiseen henkilökohtaiseen kampanjaan pakottaa Levine ulos Metistä. Yli 5 miljoonan dollarin vahingonkorvausta vaativa oikeusjuttu muodostaa antagonistit pitkittyneelle ja sotkuiselle tuomioistuintaudille.
Silti se ei ehkä ole ollut pahin uutinen Metistä viime yönä. Katastrofaalinen uusi Mozart-tuotanto Joten tuuleta kaikkia oli niin kauhea niin monella tasolla, yksi jäi miettimään, miksi me edes vaivaudumme huolehtimaan yrityksestä ensinnäkin.
Tämä koominen ooppera on jokin kasvihuoneen kukka, mikä ehkä selittää, miksi vasta 20-luvulle asti se otti paikkansa oopperatalossa kuten Mozartin perennat, kuten Figaron avioliitto ja Don Giovanni. Positiivisesti vaahtoavaksi farssiksi alkava kappale siirtyy toisella näytöllä paljon tummemmalle sävylle, aivan tragedian reunalle. (Jotkut kriitikot väittävät, että se menee tuon reunan yli eikä koskaan muutu enää hauskaksi.)
Jopa otsikko on epäselvä: Così fan tutte ei käännä sanaa sanalta englanniksi, mutta likiarvo saattaa olla, että kaikki poikaset tekevät niin. Se on kyyninen ja naisvihamielinen asenne hahmolle Don Alfonsolle, joka lyö vetoa kahdelle nuorelle ystävälle, että heidän morsiamensa huijaavat heitä mahdollisimman pian. Mutta käy ilmi, että Alfonsolla on oikeassa: alle 24 tunnissa tytöt ovat valmiita hyppäämään sänkyyn parin äsken tapaamansa eksoottisen ulkomaalaisen kanssa. (Se, että ulkomaalaiset ovat itse asiassa heidän peiteltäviä poikaystäviä, on ehkä vain teknistä.)
Toisaalta nykyajan yleisö jää miettimään, millainen sairas tarkoituksellisesti perustaisi tyttöystävänsä huijaamaan, kaiken sen vuoksi, että voitettaisiin jokin typerä veto siitä, onko hän pyhä vai vain narttu kuten kaikki muutkin. Joten sanotaan, että tämän teoksen dramaattinen esittäminen (sanomatta tällä hetkellä mitään valtavista musiikkivaatimuksista) vaatii hienoa kirurgista kosketusta. Metissä ohjaaja Phelim McDermott kuitenkin kiertää kelkan ympärillä, toisinaan niin huolimattomasti, että se lentää hänen käsistään.