Vähemmän tunnetun Andrew Bromfieldin kääntämän toisen julkaisee Ecco syyskuussa; sitä markkinoidaan Tolstoin klassikon alkuperäisenä versiona, jota ei ole koskaan nähty tässä maassa. Tämän painoksen mukana on kuvia - Tolstoi itse tilaamia piirroksia - ja se on noin neljä sata sivua lyhyempi kuin Knopfin.
Näiden kahden kirjan on määrä saapua myymälöihin noin kuukauden välein, ja venäläisen vastakkainasettelun perinteiden mukaan Ecco ja Knopf ovat valmiita kaksintaisteluun.
Knopfilla onryhtyi aggressiiviseen ponnisteluun halventamaanEccon painos väittäen, että se ei ole lainkaan alkuperäinen versio, vaan tummennettu väärä esitys, joka rikkoo Tolstoin työtä ja johtaa harhaan lukijoita. Neiti Walther kertoi Publisher's Weekly -lehdelle viime kuussa, että Ecco teki vakavan virheen, kun taas herra Pevear on kirjoittanut toimittajille hänen käskynsä perusteella avoimen kirjeen, jossa hän tuomitsee Eccon filistisen asenteen Tolstojaan taiteilijana ja varoittaa lukijoita putoamasta heidän omaansa. myyntipuhe.
Eccon varapuheenjohtaja ja kustantaja Daniel Halpern sanoi maanantaina haastattelussa, että hänen ainoa tavoitteensa on tarjota Toltoyn faneille ja tutkijoille mahdollisesti valaiseva teksti samalla kun se antaa uusille, rennommille lukijoille mahdollisuuden lukea Sota ja rauha ilman, että sinun täytyy lyödä läpi kaikkia Tolstoin filosofisia vikoja.
Ecco oli laatinut kaksi hyvin vastaanotettua käännöstä, kun he aloittivat Tolstoi, yksi Kuolema Venetsiassa, toinen Don Quijote - ja herra Halpern halusi pitää sarjaa käynnissä. Joten päätettiin, että Eccon seuraava projekti olisi Sota ja rauha , ja Eccon henkilökunta meni etsimään kääntäjää.
Aluksi, kuten herra Halpern kertoo, he halusivat herra Pevearin ja rouva Volokhonskyn, juhlittu aviomies-vaimo-duo, jonka profiili oli hiljattain paisunut, kun Oprah Winfrey valitsi heidän käännöksensä Anna Karenina hänen kirjakerholleen. Halpernin mukaan hän oli lähellä sopimusta pariskunnan kanssa, kun heillä oli mielenmuutos, ja päätti pysyä Knopfin kanssa. (Kysyttäessä Pevearin ja Volokhonskyn flirttailusta Eccon kanssa, rouva Walther tukahdutti naurun ja kävi läpi vaikuttavan luettelon venäläisistä klassikoista, jotka pari oli jo kääntänyt Knopfille aloittaessaan. Sota ja rauha ).
Tämän jälkeen Eccon etsintäkomitea kokoontui uudelleen ja asettui lopulta herra Bromfieldin luo, joka oli kääntänyt kasan nykypäivän venäläisiä kirjailijoita, heidän joukossaan Boris Akunin ja Victor Pelevin. Kävi ilmi, että herra Bromfield oli jo työskennellyt sen parissa brittiläisen HarperCollins-leiman puolesta nimeltä Fourth Estate.
Hän ei kuitenkaan työskennellyt romaanin tunnetun version parissa, mutta varhainen luonnos, jonka ensimmäisen kerran Venäjän yleisölle tarjosi Igor Zakharov-niminen filologista kääntynyt kustantaja. Kiinnostuneena herra Halpern järjesti nopeasti Eccon julkaisemaan kirjan Yhdysvalloissa.
Tämä kirjan versio perustui kolmeen sarjoitettuun kappaleeseen Tolstoi, joka julkaistiin venäläisessä lehdessä vuosina 1865 ja 1866. Ecco-painoksen etuosassa olevan muistiinpanon mukaan - ja kirjailijaan epämääräisesti liittyvän Nikolai Tolstojan johdannon mukaan käytti näitä lukuja perustana luonnokselle, jonka hän valmisteli joulukuussa 1866. Siinä vaiheessa hänen sanotaan kirjoittaneen Loppun käsikirjoituksen viimeiselle sivulle, mutta pian sen jälkeen hän muutti mieltään ja lähti Moskovasta maanomistukseen , ja teki kolmen vuoden ajan laajoja muutoksia, jotka johtivat kokonaisen teoksen, yhteensä kuuden niteen, julkaisemiseen vuonna 1869. Tämä versio oli pääosin perustana Louisen ja Aylmer Mauden laajalti käytetylle englanninkieliselle käännökselle, julkaistu 1920-luvulla.
Venäjän kustantaja Zakharov oli ottanut kriitikoilta melkoisen lyönnin, kun hän julkaisi tämän painoksen Sota ja rauha Moskovassa. Kirjan teksti, joka on noin 700 sivua, on sovitettu akateemisesta monografiasta, jonka venäläinen Tolstoi-tutkija on laatinut 50 huolellisen vuoden aikana ja joka julkaistiin vuonna 1983. Suurin yleisö oli ollut suurelta osin tietämätön tästä ensimmäisestä luonnoksesta, kunnes Zakharov päätti siivota sen - eli poistaa kaikki hankalat alaviitteet, suluet ja variantit, jotka sen toimittaja oli rakastavasti lisännyt korkeakoulujen hyväksi, ja pakata ne uudelleen kauppaa varten.
Olen popularisoija, herra Zakharov sanoi haastattelussa puhuessaan tarkkailijalle venäjäksi Berliinistä. Näen jotain mielenkiintoista ja aloin heiluttaa käteni ja huutaa 'hei, hei, kaikki tulevat tänne! Minulla on jotain täällä! Ehkä sinäkin pidät siitä! '
Herra Zakharov edusti kuukauden muokkaamalla Zaidenshnurin monografiaa ja tulosti siitä 5000 kopiota, kun hän oli valmis. Takana hän sisälsi innostavan toimituksellisen lausunnon, jossa ilmoitettiin, että hänen versionsa Sota ja rauha oli parempi, lyhyempi ja ennen kaikkea aiteampi kuin siihen, johon ihmiset olivat tottuneet.
Kaksi kertaa lyhyempi, neljä kertaa mielenkiintoisempi, hän lupasi. Lisää rauhaa, vähemmän sotaa. Lähes ei filosofisia poikkeamia tai käsittämätöntä ranskaa. Hyvää loppua: Prinssi Andrei ja Petya Rostov pysyvät elossa.
Pian Zakharov oli valtavan mielenosoituksen, vastalauseen ja raivokkaimman raivon keskellä. Hän osallistui jopa kansalliseen televisioon näytetyn kirjan julkiseen oikeudenkäyntiin, jonka aikana hän esitti kritiikkiä useilta Tolstoi-tutkijoilta (Zakharov muistelee, yksi henkilö sanoi: 'Igor, miten voisit? Olet Venäjällä! Jos keppi voi mainitsee todellisen, niin kaikki tietävät, että se on ehdottomasti margariinia! 'En ollut ajatellut sitä.)
Herra Zakharov loukkasi reaktiolla: ”Helvetti teillä kaikilla”, sanoin heille, anna heidän lukea sitä ulkomailla - siellä on normaalia ihmistä, joka tosiasiassa lukea kirjoja. ”
Kirjallisen agenttinsa (joka edustaa myös Mihail Gorbatšovia) avulla Zakharov on sittemmin saanut Sota ja rauha käännetty 14 kielelle. Zakharov sanoi, että nähdessään englanninkielisen käännöksen, joka ilmestyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime huhtikuussa, hän sai hänet tuntemaan olevansa Napoleon.
Herra Halpern ja hänen henkilökuntansa Eccossa ovat tahallaan irtautuneet herra Zakharovista välttäen hänen retoriikkaansa valmistautuessaan julkaisemaan kirjaa; seurauksena, herra Halpernin mukaan, Knopfista tuleva myrkky on väärässä paikassa.
Kaikki [Pevearin] kirjeessä olevat asiat, otsikot, joita hän lainaa siellä, päätimme olla käyttämättä niitä, herra Halpern sanoi.
Itse asiassa lehdistötiedotteessa, jonka Ecco julkaisi ennen kirjan julkaisua, lainataan herra Zakharovin huomautuksia melko selvästi, mutta se luokitellaan sanomalla, että hän meni hieman yli laidan. (Herra Zakharov sanoi, ettei hän syyttää amerikkalaisia toimittajia myyntikorkeuden hylkäämisestä: Joskus aliarviointi on parempi kuin loppuminen ja rintakehän lyöminen.)
Silti, herra Halpern sanoi, Ecco ei väitä, että heidän kirjansa korvaisi kanonisen version. Itse asiassa hän sanoi, herra Bromfield on aloittamassa työn todellisen käännöksen parissa Sota ja rauha Eli se on pitkä, jonka kaikki tietävät - ja todennäköisesti Ecco julkaisee sen, kun hän on valmis.
Se on hämmentävää, kunnes istut vain alas ja luet kirjan johdannon, herra Halpern sanoi, mitä LuAnn ei selvästikään ollut tehnyt.
Samaan aikaan Tolstoi-tutkijat näyttävät epäluuloisilta Eccon alkuperäisestä versiosta ja huomauttavat, että Tolstoin työ kirjassa oli liian hajallaan, jotta siellä ei olisi yhtä valtuutettua ensimmäistä luonnosta.
Tämä ei todellakaan ole kaksintaistelu, sanoi Donna Orwin, joka edusti muokkaamaan Tolstoy Studies Journal -lehteä Toronton yliopistosta, koska Bromfield-versio Sota ja rauha todella on petos. Se on varhainen versio Sota ja rauha , se on varmasti totta, mutta ei ole Sota ja rauha.
Silti suurin osa tutkijoista, joihin tämä tarina otettiin yhteyttä, olivat kyllästyneitä kiinnostuneita kiistasta, joka on puhjennut näiden kahden käännöksen välillä.
Tämä on puhtaasti kaupallista paskaa, sanoi Stanfordin slaavilainen Gregory Freidin. En usko, että se ansaitsee kenenkään huomiota. Kyse on siitä, mikä auto saa parhaan kaasun mittarilukeman, tällaisen asian. Joka tapauksessa, se on hieno kirja.
